Yleisö oli heti Billie Joe Armstrongin mukana.
Lyhyesti ilmaistuna Green Dayn Kyläsaaren keikka oli parhaita näkemiäni. Oivallisesti lämmittäneiden The Hivesin ja Joan Jett & The Blackheartsin jäljiltä yleisö oli jo lietsottu osallistumaan täysillä Green Dayn tunnetusti antaumukselliseen esiintymiseen mikä ei jäänyt yhtyeeltä huomaamatta. Vaikutti siltä, että Billie Joe Armstrong ja kumppanit olivat jo lähtökohtaisesti hyväntuulisia ja iskussa – lopputulos oli 2 h 40 min energistä, erittäin vuorovaikutteista rock-konserttia, erästä vimmaisimmista mitä kuunaan olen kotomaassa todistanut. Mahtavaa!
Ennen Green Dayta yleisöä viihdytti kännissä toikkaroiva pupu!
Oli upeaa nähdä miten Green Day sai yleisön laulamaan ja liikkumaan läpi koko pitkän keikan. Erityisesti mieleen painuivat lavalle vieraileviksi tähdiksi nostetut yleisönjäsenet, joista nuorin sai viidentoista minuutin kuuluisuutensa reippaasti alle esikouluikäisenä. Soitto oli tiukkaa, äänentoisto kohdallaan, pyrotekniikkaa suorastaan tuhlailtiin ja lisäksi bändi soitti melkein kaikki isoimmat hittinsä ja runsaasti hauskaa yllätysmateriaalia. Vau!
Konsertin herkin hetki koettiin alaikäisen yllätysartistin myötä.
Mutta. Miksi ihmeessä Helsingin Sanomien arvostelussa Mikko Aaltonen marisi konsertista tyyliin “Yleisön hauskuuttaminen alkoi jo häiritä musiikkia”. Miksi saman arvostelun mukaan konsertti kesti “reilut kaksi tuntia ja 22 kappaletta” kun se kellon mukaan oikeasti kesti 2 h 40 min ja 28 kappaleen verran – jos sikermä siis lasketaan vain yhdeksi biisiksi. Työkaverini taas kertoi ihmetelleensä lähellään hievahtamatta seissyttä naista, joka jäätynyt ilme kasvoillaan oli toistuvasti valittanut säkenöivästä lavameiningistä innostuneelle miehelle, että “mitä sä huudat?”. Kuulemma ystävälliset selitykset normaalista rock-konserttikäytöksestä ja ehdotukset siirtyä tungoksesta hieman etäämmälle jos haluaa vain nauttia musiikista eivät saaneet vastakaikua.
Toinen yleisöstä noukittu, australialainen esiintyjä koki elämänsä Idols-hetkiä.
Molemmissa tapauksissa kyseessä lienee rockpoliisiutena tunnettu asennevamma. Nämä kulttuuriterroristit perinteisesti kuvittelevat olevansa muun yleisön yläpuolella ja haluaisivat, että konserteissa soittajat keskittyisivät vain ja ainoastaan täydellisen virheettömään soitantaan, kaikkinainen yleisönlietsonta on silkkaa lapsellista hömppää. Huutaminen konsertissa ei ole suotavaa – ei edes kun bändi laulattaa yleisöä ja pyytää siltä melua.
Bändin soittoa tanakoitti muutama lisämuusikko.
Yksittäinen rockpoliisi ei yleensä saa aikaan suurempaa vahinkoa ja mielipahaa, yksittäinen kriitikko voi sen sijaan oikeassa eli väärässä paikassa julkaistun arvostelun myötä aiheuttaa arvaamatonta asennetuhoa. Voi niitä lukemattomia kertoja kun olen esimerkiksi yrittänyt suositella jollekulle tutulle elokuvaa, josta arvaan hänen suurella varmuudella pitävän vain kuullakseni “ei se voi olla hyvä kun sitä haukuttiin Helsingin Sanomissa” tai muussa johtavassa asemassa olevassa mediassa. Helsingin Sanomien arvostelun myötä suuri osa Suomea saattaa elätellä harhaluuloa siitä, että Kyläsaaressa nähtiin, kuultiin ja koettiin “Show-temppuihin keskittyvän” yhtyeen “pirstaleinen” konsertti. Surullista – toivottavasti viidakkorumpu-ilmiö onnistuu korjaamaan vääristyneen illuusion. Toivottavasti myös Green Day nähdään yhtä väkevänä Suomessa lähitulevaisuudessakin. Itse uskon kaveritodistusten päihittävän virallisemman tiedotusvälineen siihen malliin, että ensi kerralla esiintymispaikaksi tarvinnee valita jo Hartwall Areena tai Olympiastadion.
Billie Joe ampui yleisöön paitoja.
Green Dayn setlist
1. Song Of The Century
2. 21st Century Breakdown
3. Know Your Enemy
4. East Jesus Nowhere
5. Holiday
6. The Static Age
7. Give Me Novocaine
8. Are We The Waiting
9. St. Jimmy
10. Boulevard Of Broken Dreams
11. Hitchin’ A Ride
12. Welcome To Paradise
13. When I Come Around
14. Brain Stew
15. Iron Man/Sweet Child of Mine/Highway to Hell/Satisfaction/Hey Jude/Stand By Me
16. Jaded
17. Longview
18. Basket Case
19. She
20. King For A Day
21. Shout (The Isley Brothers cover)
22. 21 Guns
23. Minority
Encore:
24. American Idiot
25. Jesus Of Suburbia
Encore 2:
26. When It’s Time
27. Wake Me Up When September Ends
28. Good Riddance (Time of Your Life)
Jeah, loistava keikka!
Markku Lappalainen